Hyvät ylioppilaat ja juhlaväki!
On suuri etuoikeus ja ihana asia, että saan seisoa tässä ja julistaa tänään ylioppilaaksi 282 lukiostamme valmistuvaa. Olen ylpeä teistä jokaisesta! Olette tehneet valtavan hyvää työtä, kun olette saaneet sekä lukion oppimäärän valmiiksi, että suoritettua ylioppilaskokeet, ei mikään turha saavutus. Olette myös ehdottomasti tietämisen huipulla, lukion oppimäärä Suomen opetussuunnitelman mukaan on laajin ja monipuolisin mitä maailmalta löytyy. Tänään on oppimisen ja opetuksen juhla. Tänään on teidän juhlanne, on aika iloita ja aika juhlia. Juhlimme erityisesti sitä, että olette nyt tulleet yleissivistävän koulutuksen päätökseen, edessä ovat uudet polut.
Mutta mitä on sivistys? Teidän korviinne ehkä kuivin selitys löytyy opetussuunnitelmasta, jota jopa me ammattilaiset luemme liian harvoin. Opetussuunnitelmassa sivistys kuvataan asiallisesti ja samalla myös tosi ihanasti:
”Lukiokoulutuksen tehtävänä on laaja-alaisen yleissivistyksen vahvistaminen. Lukiokoulutuksessa yleissivistys koostuu arvoista, tiedoista, taidoista, asenteista ja tahdosta, joiden avulla kriittiseen ja itsenäiseen ajatteluun pystyvät yksilöt osaavat toimia vastuullisesti, myötätuntoisesti, yhteisöllisesti ja itseään kehittäen.” Tätä yleissivistystä olemme pyrkineet parhaamme mukaan vahvistamaan ja lisäämään. Kiitän tässä erityisesti lukiomme opettajia ja henkilökuntaa.
Itse haluan ajatella sivistystä toiselta kantilta kuin opetussuunnitelma, vähän kuten tämän hetken tunnetuin leffaohjaaja Klaus Härö. Pieni sivistyshetki tähän väliin, Klaus Härö on tehnyt mm. elokuvat Näkymätön Elina, Postia pappi Jaakobille, Äideistä parhain, uusin Ei koskaan yksin ja ehdoton suosikkini Miekkailija. Klaus Härö kertoi muutama viikko sitten siitä, kuinka hänen elokuvansa syntyvät. Hän puhui näkymättömästä repusta, johon hän on kerännyt asioita elämänsä varrelta. Tärkeimpänä näistä hän piti ymmärrystä siitä, että yhdessä tekemisessä on voimaa. Klaus Härön viestinä oli myös, että samalla, kun uskaltaa antaa pois omastaan, saa oikeastaan paljon enemmän tilalle. Hän muistutti, että ihmettelystä ja kysymisestä alkaa oppiminen ja sivistyminen.
Sivistys on kuin eväät repussa, joka kulkee mukana ja joka auttaa eri elämäntilanteissa.
Oma sivistykseni taso oli vastikään koetteilla opintomatkallamme Shanghaihin. Paitsi, että jouduimme muutamassa kohdassa kiperiin keskusteluihin politiikasta, vaati hyviä käytöstapoja selviytyä kalkkunanvarvasvälikeitosta juhlaillallisella ja sammakkopadasta kouluruokailussa. Tätä puhetta tehdessäni, otin apua vastaan niin tyttäriltäni kuin myös kirjailija ja puheenopettaja Juhana Torkilta, opin uusia asioita, sivistyinkin samalla. Voin kyllä todeta ihan omakohtaisesti, että sivistys on eräänlainen supervoima. Sivistys on meidän jokaisen omaa omaisuutta ja käyttövoimaa, ja se syntyy dialogista ja yhteisöllisyydestä. Sivistys on vastuunkantoa toisista ja luonnosta. Se on myös yhteisöllisyyttä. Eräällä tavalla sivistys on elämän lukutaitoa, kykyä katsoa pienten ongelmien yli ja nähdä kokonaisuus. Se on positiivisuutta ja optimismia. Sivistys on aina hyvän puolella, se luo toivoa aina paremmasta tulevaisuudesta. Sivistys pyrkii kohti totuutta, hyvyyttä ja kauneutta. Tämä juuri on koulutuksen tehtävä, sen tulee antaa jokaiselle mahdollisuus ottaa vastuu omasta elämästään ja kukoistaa omalla tavallaan. Yhdessä toimiminen syrjäyttää kilpailun, merkityksellisyys välinpitämättömyyden, läsnäolo ohi elämisen, yhteenkuuluvuus yksinäisyyden, kokemuksellisuus suorituskeskeisyyden ja kohtaaminen etäisyyden.
Rehtorina iloitsen lukiomme hyvistä tuloksista ylioppilaskirjoituksissa. Omana itsenäni kerron teille, että elämässä tärkeämpää ovat edellä mainitut sivistykseen kuuluvat asiat ennemmin kuin arvosanat. Kun mietin sivistystä tulen samalla miettineeksi onnellisuutta.
Minun kokemukseni perusteella siihen vaikuttavat esimerkiksi seuraavat asiat:
Oppiminen, ponnistelu ja omien rajojen ylittäminen, joskus myös siellä epämukavuusalueella oleminen. Jatkuva uteliaisuus, se, että on avoin uudelle tiedolle, haluaa oppia ja omaksua uutta. Tärkeää on myös sellainen nöyryys, jossa ymmärtää oman paikkansa ja omat rajansa ja huomioi toisia itsensä sijasta. Omaa onnellisuuttaan voi lisätä oppimalla suvaitsevaiseksi, opettelemalla suhtautumaan toisiin ihmisiin arvostavasti ja hyväksyvästi silloinkin, kun he tulevat erilaisista lähtökohdista kuin itse.
Maailmanlaajuisesti toivoisin meille kaikille rauhantekotaitoa, kykyä käydä keskustelua ja sovitella, olipa kyse pienestä henkilöiden välisestä kiistasta tai sitten maailmanlaajuisista asioista. Näitä asioita sinulla on jo paljon repussa mukanasi matkatessasi elämässäsi eteenpäin.
Tulet tarvitsemaan sivistyksen tuomia eväitä vielä monta kertaa. Joudut myös opettelemaan niitä vielä paljon. Toivon, että lukioaikasi on kasvattanut kykyäsi olla myös epämukavuusalueella, tehdä töitä ja venyä. Näitä taitoja pitää harjoittaa tulevaisuudessakin. Uteliaisuuden, kriittisyyden, suvaitsevaisuuden ja rauhantekotaitojen opettelu ja oppiminen on sivistänyt sinua. Olipa todistuksesi arvosanoiltaan hyvä tai huono, sivistys auttaa sinua monessa. Jos otat käyttöösi ja edelleen harjoitat näitä edellä mainittuja taitoja, ne ovat sinun supervoimiasi.
Maailma, johon nyt lähdette, ei ole yksinkertainen. Mutta se, että asiat ovat monimutkaisia tai ratkaistavat ongelmat vaikeita, ei tarkoita sitä, että ne pitäisi nähdä pelottavina. Teillä on näkymättömässä repussanne oikeat eväät siihen, että hankalistakin tilanteista selviää.
Hellun ylioppilas 2025, toivotan sinulle mitä parhainta onnea elämääsi!