Kasvatuksen ja koulutuksen hyvinvointityötä toteutetaan yhteisöllisen opiskeluhuollon avulla. Se tarkoittaa koko yhteisön panostusta toimintakulttuuriin siten, että jokainen lapsesta ja oppijasta opettajaan kokee olonsa turvalliseksi, osalliseksi ja hyvinvoivaksi. Yhteistä hyvinvointityötä tukee yksilökohtainen opiskeluhuolto, kuten kuraattori- ja psykologipalvelut, neuvolapalvelut, kouluterveydenhuolto sekä monialaiset asiantuntijaryhmät.
Opetushallituksen keväällä julkaiseman selvityksen(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) perusteella Suomessa yksilökohtainen ja korjaava työ korostuu vielä opiskeluhuollossa ja yhteisöllinen opiskeluhuolto vaatii kehittämistä. Helsingin kaupungissa yhteisölliseen opiskeluhuoltoon on panostettu aktiivisesti jo useamman vuoden ajan. Maaliskuussa 2023 sai alkunsa yhteisöllisen opiskeluhuollon kehittämishanke, jossa mukana ovat olleet esiopetuksen, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen toimijat. Nyt hanke on saatu päätökseen.
Kehittäminen vastaa tunnistettuihin tarpeisiin
Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hankkeessa on ollut mukana sekä suomen- että ruotsinkielisiä päiväkoteja, kouluja ja oppilaitoksia. Niissä kaikissa on vahvistettu merkittävästi yhteisöllistä opiskeluhuoltoa oppilaitosten sisältä käsin.
– Yhteisöllisen opiskeluhuollon hankkeen ydintavoitteena on ollut löytää uusia, toimivia ratkaisuja yhteisöllisen opiskeluhuollon toteuttamiseksi, vastata tunnistettuihin tarpeisiin sekä edistää oppijoiden ja huoltajien osallisuutta, projektipäällikkö Linus Andler kertoo, – Kuten yhteisöllisessä opiskeluhuollossa myös hanketyössä on alusta saakka ollut kyse yhteiskehittämisestä. Projektityöntekijät ovat jalkautuneet päiväkoteihin, kouluihin ja oppilaitoksiin ja tehneet rinnakkain työtä opettajien ja muun henkilöstön kanssa.
Yhteisöllisyys kutsuu mukaan
Yhteisöllistä opiskeluhuoltoa ei kehitetä vain hanketoiminnalla, vaan sitä vahvistetaan osana kasvatuksen ja koulutuksen päivittäistä arkea. Erityisesti lasten ja oppijoiden äänen kuuluminen halutaan Helsingissä varmistaa jatkossa entistä paremmin. Hankkeen aikana on voitu aidosti panostaa muun muassa tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen, kiusaamisen vastaiseen ohjelmaan sekä säännöllisen osallistamisen tapoihin ja rakenteisiin. Pitkäjänteinen kehittämishanke on kuitenkin mahdollistanut tehokkaan ja systemaattisen paneutumisen ideoiden ja ratkaisujen äärelle.
– Miksi kehittäisimme mitään niin, että koko toiminnan ydin eli oppijamme eivät ole kehittämisessä mukana? päätösseminaarissa toimiaan esitelleet rehtorit perustelivat lasten ja nuorten kuulemisen merkitystä.
Kasvatuksen ja koulutuksen viisaimmat tekijät ovat usein oppijat itse. Esimerkiksi esiopetuksen lapset kertoivat päätösseminaarin videotervehdyksessä, millainen on hyvä kaveri:
– Hyvä kaveri on sellainen, joka kutsuu mukaan tekemään.
Kehittämisen onnistumiset huokuivat päätösseminaarin puheenvuoroista ja yleisöstä. Kasvatuksen ja koulutuksen hyvinvointityön johtajien Niclas Rönnholmin, Riina Ståhlbergin, Vesa Nevalaisen ja Nina Malaskan aloituspuheenvuorossa kerrottiin hankkeen olleen yksi vaikuttavimmista koko toimialalla.
Yhteinen kehittäminen osaksi koulujen ja oppilaitosten arkea
Pitkäjänteisellä ja osallistavalla kehittämisellä yhteisölliseen toimintakulttuuriin sitoudutaan aidosti ja toimenpiteet jäävät osaksi arkea. Hanke vahvisti yhteisöllistä otetta päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten arjessa. Se myös rohkaisi arjen ammattilaisia näkemään itsensä työnsä aktiivisena kehittäjänä. Aikaansaadut turvallisuuden, tasa-arvoisuuden, osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemukset parantavat entisestään esimerkiksi opetuksen kehittämistä oppilaitosyhteisöissä.
Yhteisöllistä opiskeluhuoltoa on kehitetty ja kehitetään jatkossakin lapset ja nuoret edellä – yhdessä. Kehittämishankkeen projektipäällikkö Linus Andler kiteyttää yhteisöllisen työn ytimen ja voiman:
– Jos haluat kulkea nopeasti, kulje yksin. Jos haluat päästä pitkälle, kulje yhdessä.